Metsässä

Tänään oli kauniin sään päivä. Ei mitään heinäkuun hellettä, vaan runsaat sateet ovat raikastaneet luonnon ihanasti. Aurinkokin pilkahti hetkeksi näkyviin. Oikeastaan pidän eniten juuri tällaisista päivistä. Pyörähdimme lasten kanssa lähimetsässä. Retki loppui kylläkin lyhyeen, koska kosteus on houkutellut uskomattoman määrän hyttysiä metsään. Nuorimmaisen rattaissa on kaksi hyttysverkkoa päällekkäin, mutta eivät nekään estä itikoita pyörimästä lapsen kimpussa. Onneksi niitä kotipihassa on hieman vähemmän. En kovin mielelläni käytä hyttyskarkotteita pienimmällä lapsella. Lapsille käy kyllä pikiöljyvoide, joka melko hyvin pitää itikat loitolla. Mutta tervan tuoksu on siinä melko voimakas. Voide sisältää kosteusvoidetta ja männyn pikiöljyä. Purkissa lukee: "Pikiöljyllä paranoo vaikkois keskeltä poikki." Kansanperinteessä pikiöljyvoidetta on käytetty mm. kutiseviin ihottumiin ja rohtumiin. Kutiseviin itikan pistoihin voide tuntuu tehoavan mainiosti.

Vanamo on yksi lempikasveistani.

Heinien kukinta on nyt parhaimmillaan.

Retkellä kerätyistä mustikanvarvuista syntyi sydän leikkimökin oveen.

...Yhtä Hymyä...

Aamupäivällä olin kovasti kiukkuinen. Sää oli harmaa ja sateinen. Istahdin pikkumiehen kanssa lelukasan keskelle leikkimään ja siinähän se kiukku vähitellen laantui. Aloin nähdä ympärillä pelkkiä hymyjä. Olisin voinut jatkaa kuvaamista vaikka kuinka kauan. Hymynaamoja talo täynnä! Lopulta olinkin oikein hyvällä tuulella. Kannattaa ajoittain pysähtyä ja istahtaa lattialle.

Vanhan vallassa

Kävelimme, kuljimme ja tutkiskelimme. Hennossa sateessa tuntui aivan syksyltä. Kanssamme ystävä Norjasta. Eri sukupolvea, mutta yhteisenä asiana rakkaus vanhoihin rakennuksiin. Meidän nurkillamme 100 vuotias kivinavetta, hänen kivirakennuksensa jo 200 vuotias. Yhtä vanha on harmaa aitta navetan naapurissa. Kunpa seinät osaisivat puhua. Mitä tarinoita kuulisimmekaan.

Juhlahumua

Sunnuntaita on vietetty mukavissa merkeissä
ja juhlittu pienen miehen ensimmäistä vuosipäivää.

Tein juhlan kunniaksi kesän ensimmäisen mansikkakakun.

Ulkona on kylmää ja tuulista,

mutta kahvipöydän komistus on kovin kesäinen.

Nyt illalla on ollut aikaa hengähtää

ja miettiä kulunutta vuotta.

Niin paljon on tapahtunut,

että en ole tahtonut perässä pysyä.

Syntyi pieni mies,

syntyi puoti

ja äidille uudenlainen elämä.

Uusi ja mielenkiintoinen vaihe elämässä.

Vuosi on ollut vauhdikas ja voimia on koeteltu,

vaan päivääkään en vaihtaisi pois.

Kaikkein parasta on kuitenkin

tämä meidän pikkuinen.

Sylin täydeltä onnea pieni suuri mies!

Lasten Metsola

kuva: Metsola

Piipahdimme Oulussa ihanassa lastenvaatepuodissa, Metsolassa,

tuotteita saa myös heidän verkkokaupastaan.

Tällä kertaa meidän matkaan lähti Heka-paita,

joka toimii myös mekkona mainiosti.

Meidän neiti tykkää paidasta mahdottoman paljon,

ja aivan ihanan kesäisen raikas se on minunkin mielestäni.

kuva: Metsola

Metsolasta saa myös ihania myyrätuotteita ja nukkumatti-nukkea.

Pihapuuhia

Vihdoinkin on ollut aikaa ja kelejä puuhailla enemmän ulkona.

Sisäänkäynnin ruukuissa kasvaa laventeleita.

Kasvimaa on tämän kesän jäähyllä,

joten yrtit saivat paikan keittiön ikkunan alta.

Mataliin ruukkuihin istuttelin mehikasveja.

Toivottavasti runsaat sateet eivät pilaa näitä istutuksia,

istutin aivan liian multavaan kasvualustaan.

Pihalla pyörivät lelut keräsin suuriin metallikoreihin.

Taustalla rungollinen rosmariini.

Oi mitä munakennoja!

Kuvat: kiekuoy.fi

Kiekun Kanalan munia

pakattuna niin hienoihin rasioihin.

Kuulun siihen porukkaan,

joka ostaa jopa ruokaa kauniin pakkauksen perusteella.

Ja näistä minä tykkään erityisesti!!!
Vain Kiekun munia meillä siis jatkossa.

Kivenladontaa

Pation kesäpuodin pihapiirissä

on luonnonkivistä tehty arvokas navettavanhus,

joka on anoppini omistuksessa.

Navetta täyttää tänä vuonna 100 v.

Kuin synttäreiden kunniaksi

navetan kunnostus etenee nyt vauhdilla.

Uusi katto on suojannut arvokasta navettaa muutaman vuoden.

Osaa seinien vaurioista on korjattu pikkuhiljaa,

vaan nyt paikalla on ammattimies

ja muutama ahkera sukulaismies apuvoimina.

Ahkerien miesten ansiosta hankala työ
on edistynyt parissa päivässä vauhdikkaasti.
Romahtanut päätyseinä on jo melkein valmis.
Yläpuolinen lahonnut hirsi saatiin myös korjattua.
Uudet, käsintehdyt ikkunat on tarkoitus myös laittaa paikoilleen.
Ehkä jo tänä kesänä.
Navettaan on myös tarkoitus rakentaa uusi lattia.
Puuhaa riittää siis tulevillekin vuosille.
Anoppini ansiosta tämäkin arvokas ja ihastuttava vanha rakennus
saa vielä monta vuotta jatkoaikaa.
Epäuskoisia ihmettelijöitäkin on matkan varrella riittänyt,

vaan nyt voidaan jo ihailla tuloksia.
Ei hassumpi projekti lainkaan tämä navetan pelastus!!!
Lisätietoa ja vanhempia kuvia navetasta löytyy täältä.

Juhannuskävelyllä

Juhannuspäivän tunnelmia Oulusta

Ainolan puistosta.

Kukkaistervehdys!

Tänään olemme yllätykseksemme saaneetkin nauttia

kauniista päivästä auringonpaisteessa.

Nyt illasta alkoi hieman vettä ripsautella.

Onnellista, iloista ja turvallista juhannusta kaikille!

Pihanrakennuskuumetta sadepäivänä

Kuva: Garten Eden

Kuva: Garten Eden

Kuva: Garten Eden

Kuva: mylandscapes

Kuva: mylandscapes

Haaste

Sain Pionilta haasteen.

Missä olin 10 vuotta sitten?

Äitiyslomalla esikoisemme kanssa.

5 asiaa tehtävälistalla

- ikkunoiden pesu
- olohuoneen sohvien verhoilu valmiiksi, puolivalmius alkaa jo häiritä
- digikuvista paperikuvia, kuopuksesta ei ole yhtään paperikuvaa!
- muksujen kanssa piknikille kunhan kelit taas lämpenee
- puutarhatuolin maalaus

Suosikkivälipalojani
Tee ja ruisleipä


Mitä tekisin jos olisin miljonääri?

Matkustelisin ensin maailmalla ja rakentaisin talon Suomeen järven rannalle.
Loput rahat yrittäisin laittaa poikimaan.
Yrittäisin elää onnellista elämää raharikkaanakin.

Paikat joissa olen asunut

Ikaalinen, Oulu ja Haukipudas.

Opiskelujen puitteissa olen asustellut myös

Seinäjoella, Virolahdella ja Hattulassa.

Haastan seuraavat

En nyt haasta sen kummemmin ketään kesäkiireiden keskellä.

Halukkaat saavat napata haasteen matkaan.

Nyt kukkii...

Yksi lemppareistani, Fritillaria.

Paperin pyöritystä

Hetken täydellisen vapauden aikaansaannos ja hän pakenee liukkaasti paikalta tullessaan huomatuksi.

Paluu arkeen

Kotona taas. Olipas mukavaa piipahtaa katsastamassa etelän kesää. Täällä pohjoisessakin oli lämmin viikonloppu tehnyt tehtävänsä ja kevät edistynyt valtavasti muutamassa päivässä. Tuomet olivat puhjenneet kukkaan ja tuoksu on huumaava. Etelässä omenapuut olivat kukkineet, puolivälissä reissua olivat parhaassa kukassa ja täällä kukinta vielä edessä. Kyllä Suomi vain on pitkä maa.

Juhlat olivat oikein mukavat ja oli niin mukavaa tavata sukulaisia pitkästä aikaa. Ihastelimme juhlapaikalla myös hienoa Arabian kannukokoelmaa ja juttelimme siitä kuinka yllättäen vanhat tavarat vievät mennessään ja alkaa mahdoton keräilykuume. Minulla on keräilyrintamalla ollut viime aikoina hiljaista. Tuolin raatoja en yleensä voi vastustaa, mitä huonokuntoisempi sitä parempi. Olenkin pysytellyt poissa kirppareilta, ettei tuoleja tarttuisi matkaan. Tila yksinkertaisesti loppuu kesken eikä nyt ole oikein aikaakaan verhoiluprojekteille.

Ajomatkaa tuli viikonlopulle valtavasti, mutta pikkumieskin jaksoi todella hyvin matkustaa. Viimeiset 300 km tekivät tiukkaa, mutta selvittiin siitäkin kun pidettiin taukoja tiheään. Isot muksut jäivät kesälomailemaan mummilaan aivan yllättäen. Nyt onkin siis tiedossa hiljainen viikko kun ollaan pikkumiehen kanssa kahden ja siippakin ahertaa töissä. Meidän on tarkoitus avata Kesäpuoti tällä viikolla ja nyt olisi kiire mainosten kanssa. Hieman on jäänyt viime tippaan tärkein asia, eksyyköhän tänne kukaan :-). Ja nyt mainosten jakajakin on siellä mummilassa. Täytyy varmaan itse hypätä pyörän selkään ja lähteä jakamaan lehtisiä lähialueille.

Terveisiä Ruissalosta

Tänään vierailimme Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Taas tarttui kameran linssiin punaisia kukkia. Upea väri syreenissä. Pullea pionin nuppu.
Cypripedium

Kolmilehti

Kerrottu arovuokko ihastutti.

Keijunkukka

Vanhat, suuret ja upeat tammet ovat Ruissalon parhainta antia.

Nuorimmainen ottaa reissaamisen rennosti.

Satamassa tuntuu todella kesältä.

Punaista ja hyvää mieltä

Punainen tuntuu tunkevan väkisin elämääni. Yleensä ostan vain valkoisia kukkia, mutta tämän ihanan hortensian ohi en voinut kävellä. Nyt se ilahduttaa keittiön pöydällä.
Kirjastosta tarttui matkaan punakantinen kirja. Hyvän mielen puutarha lunastaa lupauksensa kirjana. Tästä kirjasta tuli todellakin hyvä mieli. Ihania levollisia kuvia ja hyviä ideoita. Kirjan sanoma on tekijöiden mukaan luovuus ja kauneus yhdistettynä ekologisesti kestävään elämäntapaan. Kirjan ovat tehneet Raija Puukko & Marjo Koivumäki (kuvat). Kuvat on otettu Raija Puukon puutarhassa. Seuraavassa muutama minua erityisesti sykähdyttänyt kuva kirjasta. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, en omista skanneria, joten kuvat on otettu kirjasta kameralla.

Risupesä ja kivet

Mehitähtiä ja kakkuvuokia.

Tällaisista hetkistä haaveilen juuri nyt. Ja miten ihana tuo sänky on! Kirjan mukaan 5 euron kirpparilöytö. Tämän idean aion ehdottomasti varastaa, tuollainen hetekakin minulla on jo tiedossa.

Ekogrilli on tehty vanhasta pyykkipadasta, jalustana vanhan viinipullon suojakehikko. Tahtoo ehdottomasti tällaisenkin!

Lajittelumökki. Tästä täytyy alkaa suunnitella vähän modernimpaa versiota meidän pihalle.

Varsinainen ideariihi siis tuo kirja, kannattaa ehdottomasti lukea. Huomaan, että jäykkä informaatikko minussa alkaa jo väistyä, ensimmäiset kirjapostaukseni täällä olivatkin melko jäykkiksiä. Kirjoista voi siis kirjoittaa ilman ISBN numeroakin :-) (vaikka tiukille ottaa...). Viikonloppuna olemme lähdössä ylioppilasjuhliin etelä-Suomeen. Oikein ihanaa päästä pienelle lomaselle, vaikka tiedossa onkin pitkä ajomatka. No, matkaamme osissa ja yövymme jo matkalla. Oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Puutarharetkellä

Kävimme tänään kauniin keväisen päivän kunniaksi koko perheen voimin Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Luonto oli viehättävän karun keväistä, kasvu on ihanasti aluillaan.

Muksutkin viihtyvät täällä erinomaisen hyvin. Osa viehätystä on tietenkin se, että puutarha on iskän työpaikka. Mutta viihtyvät lapset puutarhassa myös kasvien ja luonnon vuoksi. Ihmeteltävää ja ihasteltavaa riittää joka kerta. Aiemmin lapset nimittivät puutarhan kukkuloita Teletappikukkuloiksi. Nyt tuo hauska muisto koululaisia jo vähän nolostuttaa. Aivan yhtä innokkaasti kuitenkin puutarhan polkuja edestakaisin juoksevat.

Rhododendron ledebourii

Lehtikuusen keväistä monimuotoisuutta.

Kainoja kylmänkukkia.

Mehitähti

Kynsimö

Kylmänkukka

Mukuralepän runko

Suursiivous

Meillä asustaa harvinaisen sitkeä vatsatautipöpö. Se sairastutti koko perheen viikko sitten ja luulin jo häätäneeni sen. Mutta kun kyläilemään tullut lasten isoisäkin sairastui, tajusin sen edelleen jossain luuraavaan. Tänään meillä on siis taas siivottu, nyt oli vuorossa tällainen tehostettu suursiivous. Juniorin lelutkin on nyt pesty todella tarkkaan. Toivotaan että tällä kertaa saadaan tuo pöpö häädettyä.
Meillä on tällainen ikivanha kirpparilta kulkeutunut palikkalaatikko, joka on nuorimmaisemme ehdoton lelusuosikki. Innostuin ostamaan lelusta myös modernin version. Siinä kyllä äityliini sortui pahemman kerran laatikon tyylikkääseen mustaan väriin ja herkullisen värisiin palikoihin. Laatikko oli aivan suunnaton pettymys. Uudessa versiossa ei edes kansi aukea (mikä on minusta hyvin tärkeä ominaisuus originaaliversiossa) vaan palikat otetaan pois pohjan luukun kautta. Kaikenlisäksi pohjassa oleva luukku ei edes pysy kiinni, vaan palikat lentelevät sinne tänne kun laatikkoa nostaa. Uusi laatikko ei kiinnostanut lasta lainkaan, joten siitä tuli osa minun kauniit mutta hyödyttömät ostokset kokoelmaani. Onneksi musta taaperokärry on myös pojan mieleen. Se on minusta niin hieno! Talvella eräässä paikallisessa lehdessä moitittiin äitejä, jotka kuljettavat lapsiaan mustissa vaunuissa. No, minä kuulun tuohon sakkiin enkä koe olevani ollenkaan huono ja synkkä äiti. Kyllä noita värejä lapsen elämässä on yllin kyllin muutoinkin, kuten yläkuvakin kertoo :-)

Kävijöille kiitos

Yhtäkkiä yllättäen hoksasin, että tuhannen kävijän rajapyykki blogissani häämöttää. Hauskaa, että niin moni on tänne eksynyt kirjoituksiani lukemaan ja kuviani katsomaan. Tämä on oikeastaan aikas jännittävää. Niin harva kuitenkin jättää viestin, että suurin osa on aivan tuntemattomia. Ilman tuota laskuria varmasti luulisin ettei täällä käy kukaan :-)

Eilen puotini avajaisissa oli vaahtokarkeilla hyvä menekki. Laitoin ne tarjolle suureen, vanhaan Karhulan lasin Keittiötölkkiin. Suorastaan rakastan vaahtokarkkeja. Eilen juuri mietimme, että miltä nämä maistuisivat nuotiolla tikun päässä amerikkalaiseen tapaan. Ei ole vielä tullut testattua. Vaaleanpunaiset vaahtokarkkiterveiset ja kiitokset blogini lukijoille. Ihanaa viikonloppua!

Rakeita ja kylmää

Juuri äsken raekuuro valkaisi maan. Yritän tässä järjestellä huomiseksi puutarhailtaa ja verkkokaupan avajaiskekkereitä, mutta nyt on hieman vaikeuksia päästä tunnelmaan tässä säässä. On niin kylmäkin! Linnutkin ovat hiljenneet, viime aikoina ovatkin pitäneet niin kovaa meteliä että eräänä yönäkin ihmettelin sitä sirkutuksen määrää. Viikonlopuksi näyttäisi onneksi taas lämpenevän. Täytyy vain kaivaa puutarhakirjat ja lehdet esille ja koettaa jotenkin luoda keväistä tunnelmaa ainakin tänne sisätiloihin. Ja uuniin tulet että lämpenee :-)

Leppoisaa äitienpäivää

Leppoisan rauhallinen äitienpäivä on sujunut sisätiloissa. Ulkona satelee hiljalleen vettä. Olemme puuhastelleet lasten kanssa yhtä ja toista. Perheemme neitokaiselle on iskenyt siivousinnostus ja kirpparipussiin uhkasi päätyä koko lelukokoelma. Hieman toppuuttelin tuota innostusta, pian saattaa jotain lelua taas kaivata vaikka isommaksi tytöksi onkin kasvettu. Kaivelimme kätköistä myös perheemme vanhoja leluja, minulle tärkeitä aarteita jo useamman sukupolven ajalta. Mahtaakohan lapsillamme enää olla sellaisia leluja, jotka he haluaisivat omille lapsilleen säilyttää? Nykyään kyllästytään nopeasti ja suosikit vaihtuvat uusiin. Minusta on ihanaa lasten kanssa katsella vanhoja tavaroita. Samalla tulee tarinoitua menneistä asioista ja ihmisistä. Minun muistoni tuntuvat tarttuvan esineisiin. Pentikin sininen, neulottu nalle saattaa aikanaan olla sellainen joka päätyy aarteiden laatikkoon.

Ihanaa äitienpäivää kaikille!

Metsän keskellä virtaa joki

Pitkästä aikaa pääsimme siippani kanssa kahden iltakävelylle. Luontoa ihmetellessämme tunteroinen tuntui virkistävältä kuin viikon loma. Sinisen hämärän hetkellä katselimme hetken kuinka viimeisiä jäitä lipui joella ohitsemme. Suuren, kauniin järven äärellä kasvaneena en oikein osaa pitää jokimaisemasta. Itse asiassa pysyttelen yleensä kaukana joesta, vaikka aivan sen lähettyvillä asummekin. Mutta keväisin kun joessa virtaa paljon vettä, on sitä mukava katsella.
Veneet näyttävät siltä kuin myrsky olisi ne nakannut rannalle odottamaan. Pian on taas se aika, että saareen menijät nostavat veneensä vesille.
Taivas heijastui hienosti läheisen lammen pintaan ja loi dramaattisen näköisen maiseman. Tämä onkin kotimme lähistön avoimimpia maisemia. Muualla synkkä ja korkea metsä ympäröi tätä meidän perukkaamme. Etenkin keväisin kaipaan avoimuutta, peltoja, kumpuja ja vain sitä että voisi katsoa kauas. Ja lehtimetsän ihanaa keväistä keveyttä, sinivuokkoja ja valkovuokkoja.

Meitä ilahdutti metsän laidassa kauniina kukkiva raita. Miten hieno näky tummaa tausta vasten. Normaalisti tätä puuta tuskin huomaa, vaan nyt se oli kauneimmassa loistossaan. Kuin ylistys keväälle!

Kummastelua

Pikaisesti tässä vain kummastelen Blogilistan päivitystä. Ainakin minun blogieni avainsanat olivat aivan mitä sattuu ja kanavatkin pielessä. Oikeat, tallentamani asiat kyllä löytyvät muokkaustilasta. Mutta vaikka tallensin tiedot, olivat ne jo hetken päästä taas vaihtuneet vääriin. Myös blogin syötetiedot olivat jonkun aivan toisen blogin eikä statistiikkoja näkynyt lainkaan. Yritin nyt päivittää tiedot useampaan kertaan, katsotaan pysyykö näin. En myöskään enää onnistunut hakemaan blogeja nimellä. Uudistukset ovat yleensä hyväksi, vaan pyllyllään on tämänkertainen jos kaikki näin sekaisin on!

Kevätsadetta

Ihanan lämmin kevätsää helli meitä monta päivää, mutta tänään palattiin taas normaaliin. Juuri hetki sitten maiseman täytti räntäsade. Onneksi tuo ymmärsi lopettaa alkuunsa. Yöllä satoi ihanasti vettä. Sateen ropinaa katolla on mukava kuunnella. Ja miten hyvää sade tekeekään luonnolle.

Meillä selvittiin juuri vesirokosta ja nyt keskimmäinen on oksennustaudissa. Onkohan nyt tavallista enemmän tauteja liikkeellä vai onko tämä meillä vain huonoa tuuria? Miten nämä kaikki taudit nyt osaavatkin meille eksyä! Terveitä viikkoja on tämän vuoden puolella ollut melkoisen vähän. Toivottavasti kesä tullessaan häätää kaikki pöpöt tästä porukasta.

Verkkokauppani avautui vihdoin tänä aamuna. Viimeinen rutistus oli ankara ja unta sain silmään viime yönä vain muutamaksi tunniksi. Mutta sain kuin sainkin kaiken valmiiksi. Paitsi että muutama tavarakuorma seikkailee jälleen jossain maailmalla. Kasvattaa kärsivällisyyttä kun oikeastaan mikään ei suju niinkuin luulisi. No, lopulta kaikki on aina kääntynyt parhain päin, hätähousuna hermoilen yleensä aivan liian aikaisin. Nyt huokaisen hetkisen ja mietin aivan muita juttuja. Ulkona aurinkokin taas pilkahtaa pilven takaa. Nautin tästä päivästä ja lähden ulos haistelemaan sateen raikastamaa luontoa.

Vihdoinkin kevät!

Nyt voi vihdoinkin sanoa, että on tullut kevät. Niin kuumeisesti olen sitä odottanut tuskallisen pitkältä tuntuneen ajan ja sitten tuo taas tulla tupsahti kuin varkain. Ihanan lämmin ja aurinkoinen vappusää sulattaa varmasti viimeisetkin lumet nopeasti. Kulunut viikko on sujunut kuin sumussa. Nyt kaikki lapset ovat sairastaneet vesirokon. Nuorimmaiselle tauti tuli kaikkein rajuimpana. Onneksi pahin on nyt ohi ja pikkumies alkaa taas olla oma nauravainen itsensä. Arpia kyllä riittää paranneltavaksi vielä pitkäksi aikaa. Onneksi vesirokko on näitä kerran elämässä tauteja. Pääsimme kaikki jo nauttimaan ulkoilmasta ja siivosimme pihaa vappukuntoon. Samalla istutin päivällä ostamani orvokit, ihania valkoisia taas kerran. En ole vuosiin osannut ostaa kuin valkoisia kesäkukkia, yleensä istutan kaveriksi vain jotain vihreää. Valkoisten kukkien kausi alkoi jo yli 10 vuotta sitten eikä tuo tunnu ohi menevän. Aina vain ne ovat yhtä valloittavia. Haaveilenkin valkoisten kukkien puutarhasta. Kahden kokeilevaisen botanistin puutarha on kyllä kaikkea muuta kuin unelmieni selkeä, hienosti hoidettu, vain valkoisia kukkia ja erilaisia vihreitä lehtimuotoja kasvava keidas. Ei-ei, meillä kasvaa kaikkea mahdollista sikin sokin ja rikkaruohoja on seassa yhtälailla. Eikä meillä varsinaista puutarhaa ole laisinkaan. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä...

Pihamme on muutenkin nyt erityisen murheellisessa kunnossa. Olemme viime vuosina joutuneet kaivamaan pihaa auki muun muassa kivijalan eristysremontin vuoksi. Enimmäkseen pihamme on metsää ja vallatonta nurmikkoa, olemme halunneet säilyttää ympäristön mahdollisimman luonnollisena. Viime kesänä kyllä päädyimme leikkaamaan ruohoa myös pieneltä peltopläntiltä talomme takana. Muutama vuosi sitten siinä oli lampaita pitämässä aluetta siistinä, vaan nyt täytyi homma tehdä koneellisesti kun pelto alkoi rehottaa liian rehevänä. Toivottavasti tänä kesänä saamme pihahommat valmiiksi etupihan osalta. Suunnitelmaa on väännetty moneen suuntaan, katsotaan nyt millaisen pihan päädymme lopulta toteuttamaan. Tavoitteena on jotain hyvin selkeää ja yksinkertaista, neliönmuotoisia istutusalueita laatoituksen joukossa. Jotain mikä sopii 70-luvulla rakennnetun talomme henkeen. Laatoituksen aiomme tehdä suurilla 50 x 50 cm laatoilla. Terassia on myös tarkoitus jatkaa, niin että se kiertää talon kahdelta sivulta melkein kokonaan. Osan terassia rakensimme viime kesänä leveästä, käsittelemättömästä kuusilaudasta. Jo nyt se on saanut hienon luonnollisen harmaan sävyn. Onneksi emme valinneet kestopuuta, huokasimme juuri äsken tyytyväisinä. Niin hienolta terassin laudat meidän mielestämme näyttävät.

Ja kurkkiihan se pioniaarteenikin jo maan pinnalle. Kaukasianpioni eli Paeonia mlokosewitschii on keltakukkainen pioni. Viime kesänä tämä kaunotar teki jo yhden kukan, jännityksellä odotan millainen kukinta tänä vuonna on. Ainakin versoja näyttäisi nousevan enemmän kuin viime keväänä. Ihanaa Vappua ja kevätaurinkoisia päiviä kaikille!

Kevätaurinkoa

Tänään on ollut aivan ihastuttavan lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä. Päivä on sujunut sisätiloissa töiden parissa, mutta kävin hieman happihypyllä etsimässä kevään merkkejä. Vielä ei kasvirintamalla oikein näy elonmerkkejä, mutta varmasti sekin tapahtuu pian.

Yksinäni täällä mummilan puolella pakertaessani kärsin tänään liiallisestakin hiljaisuudesta. Vaikka lasten meteliin ajoittain väsyy, niin ne äänet ovat kuitenkin se ensimmäinen asia mitä kaipaa kun on hetkenkin poissa.

Muutoksen tuoreita tuulia

Aloitellessani tätä blogia oli tarkoitukseni kirjoittaa verkkokaupan perustamiseen liittyvistä tohinoista. Huomaan kuitenkin innostuneeni kirjoittamaan enemmänkin kaikesta muusta. Ja kun patio.fi nyt alkaa olla enemmän konkretiaa kuin unelmaa, saavat sen asiat siirtyä patio.fi blogiin. Täällä Unelmissa ja Onnenpuuskissa voin jatkaa muista asioista tarinointia ja kenties kehitellä uusia unelmia. Nyt minusta onkin sitten tullut kolmen blogin emäntä. Saas nähdä kuinka näiden ajan tasalla pitämisen kanssa käy.

Tuumailuja

Tyttäreni kattoi iltateelle kupit äidille ja itselleen. Siinä on kupit ja lusikat koon mukaan. Tällaisista pienistä asioista syntyvät äidin onnenpuuskat. Vaikka tänä aamuna heräsin todella väsyneenä nuorimmaisemme yöheräilyjen vuoksi, alkoi päivä onnellisissa tunnelmissa. Koen suurta kiitollisuutta siitä että meille tämä kolmas pienokainenkin on suotu. Mikä ihana ilopilleri hän onkaan! Nyt en enää edes osaa ajatella millaista elämämme oli ennen häntä. Moneen kertaan on todettu isompien lasten suulla, että pikkuveli on parasta mitä meille on tapahtunut. Ja niin vain nämä meidän päivät tässä ihan hyvin sujuvat. Päiväunien aikaan saan tehtyä töitäkin, vaikka enimmäkseen iltaisin Pation asioita touhuilen. Pyykkivuori kasvaa ja villakoirat suurenevat, mutta nyt edetään näin. Ajoittain mielessä käy hoitopaikan hankkiminen muutamaksi päiväksi viikossa, mutta kyllä minä kuitenkin itse haluan tämän pikkuisen hoitaa vähän suuremmaksi. Onneksi nuo kultaiset isovanhemmat aina ajoittain tulevat apuun, vaikka kaukana asuvatkin. Suuri kiitos siitä heille kaikille!

Puutarhanrakastaja

Oulun kasvitieteellisen puutarhan sisäpiha

Kävin hakemassa luonneanalyysin Kekkilän sivuilta: Millainen puutarhanrakastaja olet? Minä olen Ilona Into! Täytyy kyllä ihmetellä, että miten ne siellä Kekkilässä näin hyvin meikäläisen tuntee ;-D Alla oleva teksti on lainattu Kekkilän sivuilta.

"Ilona Innon kokeilumieltä ei lannista mikään. Koko muu maailma saa kyynistyä, mutta Ilona jaksaa löytää uusia harrastuksia ja elämyksiä. Hän osaa melkein ommella sifonkitilkuista verhot, osaa melkein tehdä viisi tiibettiläistä aamuvoimisteluliikettä ja osaa melkein sanoa kuudella kielellä ”veljeni on suutari”. Viime kesänä hän joogasi ulkosaaristossa, nyt hän istuttaa japaninvaahteroita.


Ilonaa ei kukaan voi syyttää konservatiiviksi. Hän ottaa lehdistä virikkeitä ja kokeilee niitä ennakkoluulottomasti. Kasvien nimet eivät aina tartu mieleen, mutta silti hän tietää, että nyt on oltava ”limetinvärisiä tähdenmuotoisia kukkia”. Jos yksi kasveista on valoa vaativa ja toinen varjossa viihtyvä, ne voi hänestä huoletta istuttaa vierekkäin: pianhan valokasvi kasvaa antamaan varjoa toiselle. Jaa, jos menee kuitenkin pieleen – no, seuraavana vuonna voi yrittää jotain muuta.


Puutarhanhoito on Ilona Innolle yksi monista intohimon kohteista. Hän soveltaa luovasti sisustusideoita puutarhaansa, eikä helpolla sorru ostamaan samaa mitä kaikki muutkin. Ilona suhtautuu luontevasti trendeihin ja on shoppailijana kokenut. Jos brasilialaiset lyhdyt ovat pian muodissa, Ilona tietää mistä putiikeista niitä ensimmäiseksi kannattaa etsiä. Tylsä työpalaveri saattaa houkutella hänet surffailemaan englantilaisilla ”Hulluna puutarhaan”-tyypisillä nettisivuilla tai tekemään ostoksia tanskalaisessa pihatavarakaupassa. Tavallisessa puutarhakaupassa Ilona Into tosin joskus tuntee olonsa epävarmaksi. Noviisina hän ei aina tiedä mitä edes kysyä – mutta kaipa sekin tunne menee ohi, kun vaan kokeilee!"

Ihan tuota viimeistä lukuunottamatta aikas hyvin osuu kohdalleen. Käykäähän kokeilemassa päivän piristykseksi ja illan iloksi!

Kipsilehtiä

Tänään aloitin päiväni siirtämällä kipsilehtitauluja uusiin kehyksiin. Homma ei onnistunut, kun uusissa kehyksissä ei ollutkaan tarpeeksi syvyyttä. Näiden lehtien ohjeen löysin aikanaan muistaakseni Sköna Hem lehdestä. Lehtien tekeminen on hyvin yksinkertaista. Löysähköä kipsimassaa levitetään kasvin lehden nurjalle puolelle. Kun kipsi on kovettunut, mutta ei vielä aivan täysin kuivaa, napataan muottina ollut lehti pois. Muoteiksi käyvät kaikki napakat lehdet. Parhaan tuloksen ja näyttävimmät jutut saa aikaan lehdillä, joiden lehtiruoti ja lehtisuonet ovat ulkonevat ja paksuhkot. Itse olen käyttänyt tammen ja raidan lehtiä. Testailin mustaherukallakin, mutta kipsimassa oli liian painavaa eikä lehden muoto tullut luonnollisena esiin. Ensi kesänä ajattelin kokeilla raparperin lehdellä, siitä voisi saada näyttävän taulun.

Keltainen haaste

Essuntasku pitää minut toimeliaana, sain häneltä keltaisen meemin. Katselin ympärilleni täällä työtiloissani ja löysinpä yllättävän paljon keltaista vaikka ensin päinvastoin luulin! Huomasin että monet remppatarvikkeet ovat keltaisia ja niitähän meiltä löytyy :-) Tässä samalla opettelen käyttämään uutta kuvankäsittelyohjelmaa, joka aiheutti tänään EPÄTOIVON hetkiä. Vaan oppi meni lopulta päähän ja sain kuvat verkkoon.

Mutta siirrynpä kysymyksiin.

1. Montako postausta/blogiviestiä olet tehnyt blogiisi?

Vaivaiset 16, keltanokka näissä hommissa :-)

2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia?

Noin vuosi sitten kuoppasin kotisivuni, joita pidin yllä monta vuotta. Ajattelin pärjätä ilman, vaan kuinkas kävikään. Se on tämä ilmaisuntarve sen verran suuri, että piti itsensä tänne tällätä. Joulukuusta asti arkailin ja vasta maaliskuussa tein ensimmäisen postauksen :-D

3. Millä nettisivuilla käyt kun olet netissä?

Äiti notkuu aina netissä, valittaa jälkikasvu. Surffailen siellä sun täällä, viime aikoina työn puolesta tavarantoimittajien sivuilla ympäri maailmaa. Yritän myös etsiä innoitusta ja ideoita sisustus- ja puutarhalehtien sivuilta. Blogeissa piipahtelen ja aina kun ehdin myös huuto.netin ja kepön tarjontaa katsastelemassa.

4. Onko sinulla omaa kotisivua?

Ei enää, eikä tule olemaankaan. On paljon näppärämpää pitää yllä blogia :-) Ja mukavaa kun tänne aina joku muukin piipahtaa ja voi jättää puumerkin käynnistään.

5. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi?

Unissani puhun kielillä useinkin :-) Enkku sujuu auttavasti, ruåtsiin kieli taipuu heikosti ja saksan kieli on painunut melko unholaan. Eestin kieltä opettelin juuri lausumaan hääkutsusta jonka sain :-) Lyhyt hääoppimäärä; täytyy petrata ennen loppukesää että onnistuu smalltalkki juhlahumussa.

6. Mitä ohjelmia seuraat telkkarista?

Enimmäkseen kuuntelen sujuvasti telkkua muiden touhujen ohessa. Valitettavasti viime aikoina en ole ehtinyt mieluisia ohjelmia paljonkaan katsoa. Mutta Strömsö on pakko nähdä! (Kiitos FST että annoitte meille takaisin Matiaksen!) Kaikenmaailman sisustusohjelmat kuuluvat ohjelmistoon, Teho-osasto, Sydämen asialla, Kunnian hinta, Tunteita ja tuoksuja aina silloin tällöin... Hei! Mähän olen aivan mahdoton telkkarin töllöttäjä :-)

7. Hissi vai portaat?

Ylösmennessä luvattoman usein hissi, alastullessa portaat :-D

8. Onnen- tai epäonnennumerosi?

-6-
9. Haasta vielä kolme bloggaajaa!

Haaste jää tällä kertaa yhteen. Tuore bloggaaja, ystäväni Johanna Ikaalisten ihanassa keväässä, saa haasteen. Jos joku blogissani piipahtava haluaa ottaa haasteen vastaan, niin olkaa hyvät.

Pinkki on Pop

Superihania pinkkejä narupurkkeja tuli tänään! Mulla on selvästi alkamassa pinkki kausi, kun nämä niin voimakkaasti kolahtivat :-D Olin ihan myyty kun purkit putkahtivat pahvilaatikosta ulos. Viime päivinä olen paiskinut pitkää päivää ja touhunnut kauppaa valmiiksi hirveällä vauhdilla. Vaan raivostuttavan hitaasti silti tulee valmista. Verkkokauppaa ei tosiaankaan kovin lyhyessä ajassa laiteta pystyyn. Minäkin olen paiskinut töitä asian eteen jo viime syksystä asti.